Kuva yllä: Roihuvuoren seurakunnan toimintakeskus Laajaranta osoitteessa Humalniementie 15 oli alun perin huvila nimeltä Humleudd. Huvilakauden aikainen osoite oli "Uppby 37". Humleudd eli Humalniemi on paikan vanha nimi ja löytyy jo 1700-luvun kartoilta. Huvilan rakennutti vuonna 1880 asessori, tulliylihallituksen kanneviskaali Emil Randén perheensä kesähuvilaksi. Nykyinen ulkoasu on pääosin myöhempien liikemiesomistajien ajalta. Palstalla oli ennen useita rakennuksia, joista yhdessä asui huvilanvartija. Randénilla oli tontilla kanala, jonka kanat hän vei kesäksi vastapäiselle pikkussaarelle, joka siitä sai nykyisen nimensä Kanasaari. Randénin kuoltua vuonna 1898, paikka oli kymmenisen vuotta hänen leskellään. Häneltä sen osti Sanduddin tapettitehtaan tj. kapteeni Albin Lowenetsky. Seuraava omistaja vuodesta 1917 lähtien oli Valtameri Oy:n tj. Juho Kuosmanen. Hän myi paikan vuonna 1921 Yhtyneet sahat Oy:n toimitusjohtajalle Johan Paanaselle. Vuonna 1927 paikan osti Helsingin Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys (HNMYK) ja teki siitä kesätoimintansa keskuksen. Vuonna 1936 HNMKY myi paikan Helsingin seurakunnille ja osti tilalle vierestä kalliotontin nro 34 ja jatkoi toimintaansa siellä (Kuva: Jan Strang 5.5.2019)

Yliskylän huvila-alueesta yleensä
Laajasalon pohjoisosaan, joka nykyisin Yliskylänä tunnetaan, syntyi vuodesta 1879 lähtien huvila-asutusta. Jo aikaisemmin alueella oli talonpoikaista asutusta. Erityisen vilkasta huviloiden rakentaminen oli vuosina 1910-1930. 1920-luvun lopulta lähtien asutuksen luonne ryhtyi muuttumaan. Suorat linja-autoyhteydet Helsinkiin avautuivat ja sen myötä taloja ryhdyttiin rakentamaan vakituista asumista varten ja samalla kesähuviloita ryhdyttiin muuttamaan vakituiseen asumiseen soveltuviksi. Vuonna 1946 alue liitettiin helsingin kaupunkiin kuuluttuaan sitä ennen Helsingin maalaiskuntaan. Huvilat säilyivät yleensä paikoillaan 1960-luvulle saakka. Nyt ennen vuotta 1946 rakennettuja asuintaloja on jäljellä 17. Monet niistä ovat purku-uhan alla.

Uppbyn tilan maiden huvila-asutus
Suurimman osan alueen maista omisti Uppbyn (Yliskylän) tila, jota 1870-luvulta lähtien isännöi Lindbergien perhe. Huvila-asutus syntyi heidän vuokraamilleen tonteille. Vuokra-aika oli yleensä 30 vuotta, mutta sitä aina jatkettiin jos ongelmia sopimuksen noudattamisen osalta ei ollut. Vuonna 1913 Uppbyn isäntä Axel Lindberg laaditutti maistaan kartan, johon silloiset vuokrapalstat numeroitiin. Niitä oli pääosin rannoilla. Vuonna 1919 hän laaditutti uuden kartan, jossa numerointi on uudistettu ja tilan kaikki metsämaat tontitettu - niin rannat kuin sisämaakin. Viimeinen numero oli 174. Jo 1910-luvulta lähtien tonttien vuokraus oli ollut tärkeä osa tilan taloudessa. Peltoja viljeltiin, mutta metsät oli vuokrattu tontteina. Vuokralaisilla ei ollut oikeutta kaataa metsistä puita, joten kaikki tulot metsästä jäivät nekin tilalle.
Kaikkia tontteja ei koskaan saatu vuokrattua. Axel Lindberg kuoli vuonna 1926, minkä jälkeen uusien tonttien vuokraaminen hiljeni. Vuokraamatta jäi erityisesti Hevossalmen metsätontteja ja kuivat ja kallioiset sisämaan mäenlakitontit. Yliskylän alueelta Lindbergit aluksi vain vuokrasivat tontteja. Tilan syrjäisemmiltä alueilta kuten Vartiosaaresta ja Hevossalmesta tontteja myös myytiin. 1930-luvun lopulta lähtien Yliskylästä myös myytiin tontteja - näin erityisesti 1950-luvulla. Vuonna 1962 Lindbergit myivät kaikki jäljellä olleet Laajasalon maaomistuksensa rakennusliike Otto Vuoriolle. Tästä alkoi Yliskylän kerrostalo- ja rivitalorakentaminen. 1960-1980-lukujen aikana suurin osa vanhoista huviloista purettiin.

Herttoniemen kartanon maiden huvilat Laajasalon pohjoisrannalla
Uppbyn tilan lisäksi alueella oli kolme muutakin maanomistajaa. Herttoniemen kartano omisti kaistan Laajasalon pohjoisrantaa. Alueelle nousi jo 1880-luvulla kolme kesähuvilaa. Niistä kahden tontit myytiin huviloiden omistajille. Kolmas joutui Helsingin kaupungille sen ostettua vuonna 1919 Herttoniemen kartanon maat. Herttoniemen kartanokin oli numeroinut huvilansa. Laajasalon huvilat saivat numerot 1-3.

Turholman tilalle kuuluneen Itäniityn alueen huvilat
Turholman (Tullisaaren) tila omisti Uppbyn ja Herttoniemen maiden sekä Yliskylän lahden välisen alueen, joka tunnettiin nimellä Österäng eli Itäniitty. Sieltä kartano oli vuosina 1888 ja 1900 vuokrannut kaksi kesähuvilatonttia. Turholman vuodesta 1905 omistaneet senaattori Heikki Renwall ja laulajatar Aino Ackté erottivat Itäniityn alueen omaksi tilakseen nimeltä Österäng. Liiton päädyttyä avioeroon kartanon perivät pariskunnan yhteiset lapset ja Aino sai tilan Österäng sekä elinikäisen asuinoikeuden silloiseen päärakennukseen. Österängin Aino myi 1920-luvun alussa laajasalolaisille veljeksille Bruno ja Erik Eklund. Nämä aluksi omistivat alueen yhdessä, mutta jakoivat sen sitten Laajasalon tietä myöten kahtia Erikin saadessa länsiosan, joka sai nimekseen Vestervik (Länsilahti) ja Bruno piti Itäosan, joka säilytti vanhan nimen Österäng. Kumpikin rakensi maalleen huvilan. Vähitellen veljekset myivät suurimman osan maistaan omakotitontteina. Vilkkainta tonttikauppa oli 1930-luvun lopulla.

Degerön kartanon maiden huvilat Ilomäen eteläpuolella
Degerön kartano myi 1920-1930 -luvuilla muutaman ja vuokrasi yhden huvilatontin maittensa koilliskulmasta, nykyisen Ilomäenpolun eteläpuolelta.

Kartan merkkien selitykset

• Kartta kuvaa tilannetta noin vuonna 1940. Sen pohjana on karsittu ja retusoitu versio kaupungin vuoden 1959 kiinteistökartasta.
• Kylien ja kantatilojen rajat ovat paksulla punaisella viivalla
• Palstojen rajat noin vuonna 1929 on merkitty ohuella punaisella viivalla ja 1930-1940 -lukujen uudet rajat lilalla viivalla.
• Ennen vuotta 1930 vuokrattujen huvilapalstojen rakennukset ovat punaisella. Vuoden 1930 jälkeen tehdyiksi tiedetyt rakennukset ovat lilalla.
• Vuotta 1946 edeltävältä ajalta säilyneet rakennukset on kehystetty ympyrällä
• Uppbyn palstat on numeroitu vuonna 1919 käyttöön otetun uuden numeroinnin mukaisesti.
• Rantapalstat ja muutama sisämaankohdekin on lisäksi nimetty ja varustettu perustamisvuodella. Nimenä on käytetty huvilan nimeä ja jos sellainen ei ole ollut tiedossa, niin ensimmäisen tai varhaisen pitkäaikaisen omistajan mukaan muodostettua nimeä "Villa (se ja se)". Jos huvilan uudet omistajat ovat ottaneet uuden nimen käyttöön on sekin mainittu ja vuosiluku, jolta kyseinen nimi on.
• Tiet on merkitty vihreällä. Useimmat niistä olivat vaatimattomia hevoskärryteitä.

Etsin kuvia Laajasalon ja Herttoniemen puretuista huviloista.

Olen kerännyt tietoja Herttoniemen ja Laajasalon kadonneista huviloista tarkoituksella julkaista aiheesta kirja. Valitettavasti kuvia on löytynyt vain alle puolesta huviloista. Lisää tarvitaan!

Jos sinulla on kuva tai kuvia jostain huvilasta tai tiedät henkilön, jolla kuvia on tai voisi olla, niin älä arkaile ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen! Kesämökkien, torppien ja töllien kuvat kiinnostavat siinä, missä suuurten huviloidenkin - niin ja muutkin aiheet alueelta kiinnostavat. Odotan soittoja.

Jan Strang
antiikki-kartta(ät)strang.fi
050 5588579

Aiheesta muualla

Kirjoittamaani kirjaan Laajasalolaiset punakukkoa kurittamassa : Degerö FBK - Laajasalon VPK 100 vuotta 1913-2031. (Helsinki 2013, ISBN 978-952-93-2673-0) sisältyy palokunnan historian ohella paljon tietoa Laajasalon vanhasta kyläyhteisöstä ajalta ennen vuotta 1960. Kerrotaan mm. monista muista yhdistyksistä ja niiden toiminnasta, laajasalolaissuvuista, vuoden 1918 tapahtumista, ihmisten elämästä jne.

Lähteet

Tämän sivun tiedot perustuvat kirjallisiin lähteisiin kuten: henkikirjat, veronkantokirjat, lainhuudatuskortit, maarekisteri, maanmittausasiakirjat, oikeusistuinten pöytäkirjat, vuokrasopimukset, vuokralaisluettelot, väestölaskennat, sanomalehdet, hakuteokset, aiheesta kirjoitetut kirjat, artikkelit ja kartat. Lisäksi vanhoja laajasalolaisia olen haastatellut.

Kuva yllä: Uppbyn huvila nro 70 (nyk. osoite: Haravakuja 3). Huvilan rakennutti v. 1909 arkkitehti Alexis Stjerncreutz kesähuvilakseen. Arvatenkin hän myös itse talon suunnitteli. Alexis Stjerncreutz toimi arkkitehtinä mm. Valtionrautateiden palveluksessa. Hänellä huvila oli kahdeksan vuotta. Myöhempiä omistajia olivat maalarimestari O. Blomqvist (1917-), maisteri R. Liukkonen (1924-) ja huvilanomistaja V. Vepsäläinen (1950-). Hiljattain talo sai modernin lisäsiiven. Tontti ylettyi ennen rantaan ja rakennuttajan käytössä lienee ollut myös viereisen Sofiero-palstan pitkä rantaviiva, jonka palstan hänen kaksi tätiään omistivat. (Kuva Jan Strang 4.5.2001)

Kuva yllä: Sofiebergin huvila-aluetta Yliskylän lahden pohjukassa. Kuva on vuodelta 1970. Sofieberg sai alkunsa, kun sotakamreeri ja kasööri Johan Henrik Sjöholm vuonna 1879 vuokrasi Uppbyn tilalta rantapalstan Yliskylän höyrylaivalaivalaiturin ja juhlakentän vierestä. Hänen aikanaan alueelle nousi useita huvilarakennuksia. Vuoden 1901 kartan mukaan niitä oli neljä tai viisi. Sjöholmin kuoltua hänen neljä lastaan jakoivat vuonna 1917 palstan neljään osaan niin että, kukin sai oman huvilan. Vuosina 1917-1932 he huviloistaan luopuivat. Neljä palstaa ovat seuraavat 81 (nyk. os. Kuvernöörintie 7), 82 (Kuvernöörintie 9), 83 (pätkä moottoritietä edellisen alapuolella) ja 84 (Kuvernöörintie 11-13). Kuvassa vasemmalla oleva Sarlinin huvila (82) on 1930-luvulta ja on yhä paikallaan. Kuvan kahden muun huvilan rakentamisaika ei ole tiedossa. Kummankin kohdalle on vuoden 1901 kartalle merkitty asuinrakennus, joten talot voivat olla 1800-luvulta. Ulkoasu on voitu 1900-luvulla uusia. Etualalla näkyvä vaalea Weijolan huvila (83) ja sen edessä näkyvä merenlahti jäivät moottoritien alle. Weijolan huvilan takana näkyvä mansardikattoinen huvila 84 on yhä paikallaan kahdella lisärakennuksella jatkettuna. Vuosina 1945-1956 huvilan omisti arkkitehti Viljo Revell, joka siinä asui perheineen. Hän suunnitteli ja toteutti talon laajennukset. Toisessa uudissiivekkeistä toimi hänen arkkitehtitoimistonsa. (Kuva: Eric Blomqvist 1970)

Kuva yllä: Huvila Österäng oli Laajasalon pohjoisrannalla, niemen kärjessä, vastapäätä Killingholmaa (nyk. os. Kuukiventie 9). Niemen nokan vuokrasi Turholman kartanolta vuonna 1888 kauppias (myöh. kauppaneuvos) Hjalmar Schildt ja rakennutti sinne kuvassa näkyvän kaksikerroksisen huvilan. Hän käytti huvilastaan nimeä Österäng. Schildt on jälkipolville tunnettu perustamastaan maalitehtaasta (Schildt & Hallberg), joka nykyisin tunnetaan Tikkurilan värinä. Schildtillä huvila oli vuoteen 1918. Hänen jälkeensä paikka oli jonkin aika varatuomari Ernst Carlssonilla, 1920-luvun alussa palsta näyttäisi palautuneen maan omistajille, jotka tuolloin olivat Eklundin veljekset Bruno ja Erik. He asuivat paikalla jonkin aikaa 1920-luvulla. Vuonna 1927 Eklundit myivät niemen rakennuksineen esittelijäneuvos Niilo Manniolle, joka antoi huvilalle uuden nimen Haukkaniemi. 1940-luvulla alueen taloissa asui useampi perhe. Vuonna 1978 Niilo Mannion perilliset myivät niemen Asunto Oy Haukkaniemi-Falkudden Ab -nimiselle yhtiölle, minkä jälkeen puutalot purettiin ja tilalle nousi rivitalokompleksi. (Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, todennäköisesti 1900-luvun alusta)

Kuva yllä: Uppbyn huvila nro 96 (Tuurholmanpolku 6). Huvilan rakennutti vuonna 1909 pastori Jakob Stenberg. Stenberg oli Helsingin ruotsalaisen seurakunnan pappeja. Hänen on kerrottu olleen kova kalamies. Huvila oli Stenbergillä hänen kuolemaansa saakka 1930-luvulle. Sen jälkeen se oli leskellä ainakin 1950-luvulle. Talo säästyi 1960-luvulla alkaneesta vanhojen huviloiden täystuhosta ja on yhä paikallaan, puistoalueella, kaikennäköisen romun ja romppeen ympäröimänä. (kuva: Jan Strang 1998)

Kuva yllä: Uppbyn huvila nro 92 Yliskylän lahden rannalla. Varhaisin varma tieto huvilasta on vuodelta 1870, jolloin jyvätorppari Karl Gustaf Lindroos asui paikalla. Rakennukset ja Lindroos-nimi on merkitty vuonna 1871 julkaistulle topografiselle kartalle vierellään torppaa tarkoittava kirjain T. Oliko paikalla rakennus jo ennen Lindroosia, ei ole tiedossa. Se tiedetään, että aivan lähistöllä, harjanteen toisella puolella, nykyisen moottoritien paikalla oli 1700-luvulla ruotusotamiehen torppa, joka oli ainoa torppa Uppbyn tilan mailla. 1810-1820 -luvuilla Uppbyn tilalla oli torppa nimeltä Lustikulla ja oli se todennäköisesti tuo entinen sotilastorppa ja sijaitsi joko samalla paikalla tai sitten oli siirretty rannemmas Lindroosin torpan paikalle? Torppaa isännöi Henric Salin. Suutari Lindroosin kuoltua paikka jäi hänen leskelleen, jonka aikana rakennusta vuokrattiin kaupunkilaisille kesähuvilaksi. Vuonna 1884 omistajaksi tuli leskirouva Fredrika Edbom. Hän sai luvan pitää yhtä lehmää "tilan laidunmailla". Vuokrasopimuksessa on Yliskylän lahden nimenä "Gylisvik", mikä nimi eri muodoissa (Gyllievik, Gyllenvik) esiintyy muissakin ajan asiakirjoissa. Seuraava omistaja vuodesta 1890 oli perämiehenleski Amanda Mårbäck. Paikka muuttui herrashuvilaksi viimeistään vuonna 1909, jolloin sen osti prokuristi Felix Lindholm. 1920-luvun puolivälistä 1930-luvun loppuun huvilan omisti paperikauppias, neiti Ines Bastman. Viimeistään vuonna 1944 omistajaksi tuli rouva Linnea Bengelsdorff (s. Lindberg). Hän oli Axel Lindbergin tytär ja yhdessä äitinsä ja veljensä kanssa omisti Uppbyn tilan. Vuonna 1960 Lindbergit myivät Yliskylän lahden ympäristöt rakennusliikkeelle. Ranta-alue kaavoitettiin puistoksi ja siirtyi pian Helsingin kaupungin omistukseen. Tämän jälkeen huvila on ollut kaupungin, joka sitä on vuosien aikana vuokrannut eri yhdistyksille. Tällä hetkellä paikalla toimii lasten kesäteatteri, "Laajasalon huvilateatteri", jota ylläpitää yhdistys Kylämetsä ry. (Kuva: Jan Strang 21.3.2009)